Ajaminen Via Baltican ja Puolan läpi

Via Baltian ja varsinkin Puolan läpi ajamisesta on paljon kirjoittelua netissä ja kirjoissa. Niissä ei anneta kovin hyvää kuvaa varsinkaan Liettuan ja Puolan liikennekulttuurista. Minkälaista oli sitten lähteä ajamaan ensikertalaisena kyseisten maiden läpi?

Ensimmäinen ajopäivä: Vantaa - Tallinna - Suwalki, 711 km

 

Ensimmäinen ajopäivä lähti liikenteeseen Vantaalta, hotelli Flamingon parkkihallista. Kahdeksalta lähti Viking Linen laiva satamasta, joten aamulla piti herätä aikaisin aamupalalle. Kello 6:30 starttasi auto Flamingosta ja satamassa olimme tasan seitsemältä. Muutaman auton jono lähtöselvitykseen ja sitten pienen odotuksen jälkeen laivaan. Laivassa (Viking FSTR) ajettiin kolmanteen kerrokseen kierreliuskoja pitkin, jonka mutkissa ei ollut liikaa ylimääräistä tilaa. Autot järjesteltiin sinne minne vähänkin mahtui ja ahdasta oli. Hyvin kuitenkin auto saatiin parkkiin ja lopulta nopean laivamatkan jälkeen poiskin.

Ensimmäiselle ajopäivälle oli suunniteltu reilusti ajokilometrejä ja niitä kertyi lopulta vähän suunniteltua enemmänkin, kun varattiin päivän aikana yöpyminen vasta Puolan puolelta. Autoon oli tankattu polttoainetta (diesel) juuri sen verran, että sillä pääsi Latviaan täyttämään tankin edullisella 1,007 € litrahinnalla.

Navigointia varten olin ladannut kännykän muistikortille kaikkien maiden kartat, joissa oli suunnitelman mukaan tarkoitus ajaa. Tämän lisäksi otettiin kaapista löytynyt Euroopan tiekartasto. Edellisenä päivänä olin katsonut, että kaikki toimii niinkuin pitääkin, mutta mitäs kävi sitten Tallinnassa?! Kännykän muistikortti oli jotenkin rikkoontunut, eikä karttaohjelma suostunut avaamaan ladattuja karttoja. Kännykkä ei yhdistänyt itseään nettiin, eikä suostunut muutenkaan toimimaan, joten navigointia ei voinut käyttää ollenkaan. Lähdettiin kuitenkin ajamaan Tallinnan katuja pitkin, seuraten E67 Pärnun kylttejä. Raisa selvitteli samaan aikaan karttojen ja netin toimimattomuutta ja saikin ne toimimaan Tallinnasta pois päästyämme. No tuli mentyä Tallinnan läpi ns. vanhaan malliin opasteita seuraten ja hyvin oli merkinnät kunnossa.

Entäs sitten se paljon puhuttu liikenne? Tavoitteena oli ajella rauhassa rekkojen perässä, mutta se tavoite oli hieman hankala toteuttaa, kun rekkojen perässä ei meinannut pysyä 😐 Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen eräs liettualainen rekkakuski näytti, miten siellä ohitellaan. Ajoin toisen auton perässä n. 86 km/h, mutta se oli perässä tulevalle rekkakuskille liian vähän. Hän päätti lähteä ohittamaan paikassa, jossa en olisi itse edes henkilöautolla ohittanut. Suoran toisessa päässä näkyi nimittäin vastaantulevia autoja jo aika lähellä. No, rekka lähti ohittamaan ja hiljensin hieman omaa vauhtiani. Olisi kuitenkin pitänyt heittää oma suomalainen ajotapa ja ajoylpeys heti roskiin ja jarruttaa reilummin, että tilanteesta olisi tullut edes jotenkin turvallisempaa. Tilanne päätyi lopulta siihen, että minä olin ihan oikean pientareen reunassa, rekka ihan minun vieressä ja vastaantulijat oman pientareensa reunalla niin että pöly lensi. Lopulta rekka tuli äkkiä meidän kaistalle ja minä jäin äkkijarrutuksen ja väistöliikkeen jälkeen miettimään, että mitä kaikkea oikein tapahtui. Kannattaa siis jarruttaa ja hiljentää ihan reilusti, jos samanlaisia ohituksia tulee. Loppumatka kuitenkin sujui liikenteen puolelta suhteellisen nätisti. Joitakin hurjia ohituksia nähtiin varsinkin liettualaisten autojen osalta.

Liettuan puolella Kaunasissa koettiin sitten auton ryöstöyritys paikallisen kauppakeskuksen parkkipaikalla. Jätimme auton parkkiin ja lähdettiin kävelemään kohti kauppakeskusta. Huomattiin sitten eräs nuori mies, joka käveli pälyilevästi autojen välissä. Mies pysähtyi meidän auton kohdalle ja otti kännykällään kuvia meidän autosta. Lähdettiin takaisin autollemme ja nähtiin miehen menevän jonkun matkan päässä olleeseen autoon. Meidän autossa ei näkynyt, että sille olisi tehty mitään. Raisa jäi odottamaan autolle ja minä menin poikien kanssa ostamaan ruokaa. Raisa nousi jossain vaiheessa ylös autosta, jolloin edellä mainittu mies ja toinen vanhempi mies kävelivät meidän autoa kohti. Nähtyään Raisan, miehet pysähtyivät, tuijottivat vähän aikaa ihmetellen ja kääntyivät takaisin. He pyörivät hetken oman autonsa luona ja menivät taas autoonsa istumaan. Kun tulin poikien kanssa takaisin autolle, lähdin ajamaan takakautta pois parkkialueelta, mutta käännyin sitten vähän matkan päästä toisen parkkirivin ruutuun. Nähtiin sitten ruutuun päästyämme, että miehet lähtivät ajamaan samaan suuntaan, mutta eivät ilmeisesti huomanneet meidän pysähdystä vaan jatkoivat matkaansa eteenpäin. Kiitos Taivaan Isälle, että suojeli meitä ja kaikki päättyi lopulta hyvin.

Loppumatka taittui jo iltapimeässä ja loppuun vielä pieni pätkä Puolan puolella. Perille saavuimme klo 22 paikallista aikaa, eli 16,5 tuntia Vantaalta lähdön jälkeen. Syystäkin olimme kaikki todella väsyneitä.

Toinen ajopäivä: Suwalki - Kielce, 462 km

Toisena päivänä oli sitten vastassa paljon peloteltu Puolan liikenne. Täytyy myöntää, että koko päivä meni todella hyvin. Kyllä puolalaiset osaavat vauhdilla ajella, mutta koko päivän aikana ei näkynyt hurjapäisiä ohituksia tai muutakaan törttöilyä. Tien varrella näkyi todella paljon kolareissa kuolleiden muistomerkkejä eli kyllä liikennekäyttäytyminen on ainakin ennen ollut hurjaa.

Rekkoja kyllä matkan varrella löytyi todella paljon, mutta onneksi meillä oli eri suunta pahimman ruuhkan kanssa. Huomioikaa rekkojen loistavat turvavälit 😆

Varsovassa oltais oltu juuri ruuhka-aikana, jonka vuoksi kiersimme sen itäkautta, tietä nro 50. Kyseinen tie oli hyvä ajaa, eikä liikennettä ollut liikaa, mutta pieniä kyliä oli jatkuvasti, jonka vuoksi nopeus tippui aina viiteenkymppiin. Loppumatka sujuikin hyvin moottoritiellä ajaessa. Päivä meni siis mukavasti vaikka päivän keskinopeus olikin huomattavasti alhaisempi kuin edellisen päivän. Tällä kertaa matkaan meni taukoineen n. 10 tuntia.

Kolmas ajopäivä: Kielce - Zakopane, 217 km

Kolmantena ajopäivänä saatiin tutustua puolalaiseen tietyöhön. Alunperin katseltiin kartasta, että nyt saadaan päästellä puolet matkasta moottoritiellä, joten nopeasti menee. Moottoritiestä oli kuitenkin koko matkalta toisen suunnan puoli suljettu, vaikka sillä puolella ei näkynyt mitään tietyötä. Ajaminen vaihtui välillä toiselle puolelle moottoritietä ja tietyömerkinnät vain jatkuivat, mutta vieläkään ei itse tietyötä näkynyt. Jospa tällä säästettiin tietä tai jotain.. 😒 

Matka jatkui Krakovan läpi, joka oli vähän kuin olisi Helsingissä ajellut. Tankkivalo alkoi palamaan vähän ennen Krakovaa ja tällä kertaa tankkasimme tankin täyteen 1,02 € litrahinnalla. 

Tämän jälkeen sitten alkoi tie olla mäkisempää, kun siirryttiin vuoristolle ja lopulta kiivettiin autolla majapaikallemme kilometrin korkeuteen. Sää valitettavasti oli kovin sumuinen, eikä korkeita vuoria näkynyt ollenkaan. Ihailtiin sitten naapuripihan lampaita vuorien sijaan 😂

Jani