National Park Krka

Kroatiassa ollessa kävimme tietysti katsomassa ihania vesiputouksia tunnetussa Krkan luonnonpuistossa. Vesiputoukset ovat sellainen käsittämättömän kaunis osa luontoa, jota minä ihailen sydänpohjiani myöten.

Krkan puiston alue on 109km² ja siellä on vesiputouksia sekä muuta kaunista luontoa todella monessa paikassa. Sisäänkäyntejä puistoon on viisi, joista kaksi on Skradinski buk -vesiputoukselle, jossa me kävimme. Me jätimme auton Lozovacin parkkialueelle, josta voi joko kävellä tai mennä ilmaisella bussilla perille. Me valitsimme kävelyn. Tämä maisemakierros on pituudeltaan noin 2km ja tämän lisäksi kävelyä parkkipaikalta kierroksen alkuun ja takaisin, tuli hieman vajaa 2km. Kävelyreitin korkeusero on noin 150m niin, että menoreitti on alamäkeä ja poispäin lähtiessä sitten kivutaan ylöspäin. Aikaa meillä tällä reissulla meni yhteensä noin kolme tuntia. Me emme uineet, emmekä syöneet ravintolassa tms. vaan kaikki tuo aika meni kävellessä ja maisemia ihaillessa. Puistossa saisi siis varmasti kulutettua ihan vaikka koko päivän, jos niin haluaisi.

Hinnat puistoon näin sesongin ulkopuolella olivat meiltä aikuisilta 110kn/hlö ja lapselta 80kn. Samuel oli ilmainen, sillä vammaiset pääsevät sisään ilman maksua. Meidän perhe pulitti tästä huvista siis yhteensä noin 40 euroa. Oli kyllä hintansa veroinen reissu!

Meidän käyntimme Krkaan ajoittui lokakuun alkuun eli siis sensongin ulkopuoliseen aikaan, jolloin siellä on väkeä huomattavasti vähemmän. Olimme puistossa ihan loppupäivästä niin, että puisto oli jo suljettu, kun olimme vielä vesiputouksilla. Puistossa oli aiemmin iltapäivälläkin vain hyvin vähän väkeä ja loppuvaiheessa siellä oli meidän lisäksemme enää pari perhettä. Saimme siis olla todella rauhassa ja hiljaisuudessa ihailla luontoa.

Varsinainen maisemareitti oli hyväkuntoinen ja se alkoi suhteellisen leveällä puukäytävällä. Paikoin oli maapohjaista polkua, mutta sekin oli helppokulkuista, mutta portaikkoa siellä jonkun verran oli. Tämä kannattaa huomioida, jos suunnittelee lastenvaunujen kanssa kulkemista. Polku parkkipaikalta maisemareitille oli jyrkkää ja teräväkivistä polkua, joten sitä en suosittele edes harkitsemaan vaunujen kanssa mentäväksi.

Maisemareitti alkoi kauniiden pienten purojen ihailulla. Pikkuhiljaa edemmäs kulkiessa vedessä alkoi olla ensin pieniä koskia ja ne muuttuivat koko ajan isommiksi putouksiksi.

Putouksia matkan varrella näki sekä ylhäältä, sivulta että alhaalta päin, sillä reitti kulki niin monipuolisesti putousten ympärillä. Itse maisemista ja putouksista ei oikein mitään voi sanoa, sillä ne pitäisi itse päästä kokemaan. Antaa siis kuvien puhua puolestaan, vaikka nekään eivät todellakaan paikan kauneutta saa täysin ilmennettyä.

Lähtiessämme saimme ihastella lepakon lentoa, sillä sellainen kierteli pitkään yläpuolellamme ja tuntui jopa seuraavan kulkuamme 😆 Kuvan ottaminen vaan oli hieman hankalaa, kun oli niin nopea liikkeissään.