Gardajärven vuorilla

Italian Gardajärven alue oli entuudestaan meille täysin tuntematonta. Alueesta oli kuulunut niin paljon hyvää ja sen vuoksi Raisa ehdottelikin yöpymistä Gardajärven maisemissa. Lopulta päätimmekin olla kolme yötä, jotta ehditään vähän tutustuakin alueeseen. Tämä olikin loistava päätös, sillä Gardajärven maisemat vuorineen ovat uskomattomia. Gardajärveä ympäröi kiemurainen rantatie, joka kulkee koko järven ympäri. Meillä olikin tarkoitus kiertää kyseistä tietä, mutta päädyimme kuitenkin ihastelemaan maisemia pienessä Gardolan kylässä. 

Gardolan kylä sijaitsee järven länsipuolella noin 600 metrin korkeudella. Kylä oli lokakuun puolessa välin todella hiljainen. Kaduilla sai kävellä rauhassa ja ravintoloissa oli hyvin tilaa käydä syömässä. Maisemat kylässä on todella hienot ympärillä olevien vuorien kohotessa jokaisesta suunnasta. Suurimpana vuorena näkyy yllä olevassa kuvassa näkyvä, järven vastarannalla oleva, yli kahden kilometrin korkeuteen kohoava Monte Baldo. 

 

Gardolan kylä on Tignalen alueella, joka on ilmeisesti kovasti kuntoilijoiden suosiossa. Majapaikassa oli kartta alueen kymmenistä kävely-/juoksu-/maastopyöräilyreiteistä, joissa näkyi jopa sähköpyörien latauspaikatkin 😲 Suuresta valikoimasta valitsimme itsellemme punaisella merkityn, hieman yli 6 kilometriä pitkän reitin, joka kiipeää viereiselle hieman yli 700 metriä korkealle Montecastellon vuorelle.

Keli oli paikallisten mielestä viileä syyspäivä (+24 astetta ja aurinko paistoi 😅), mutta meille keli sopi hyvin pienelle vaellukselle. Reitti meni aluksi kylän läpi Montecastellon juurelle ja jatkui siitä syksyisessä maisemassa metsäpolkua pitkin kohti huippua. Syksyinen väriloisto antoi oman mausteensa alkumatkan metsäosuudelle, jossa kiivettiin 140 metriä ylöspäin.

   

Paikoin kivisen ja kastanjoiden piikkikuorien täyttämän metsäpolun jälkeen  oli vuorossa ensimmäinen näköalapaikka. Paikka on aivan vuoren jyrkänteen reunalla n. 700 metrin korkeudessa ja paikalta on todella upeat näköalat Gardajärven suuntaan. Oman mausteensa paikalle tuo se, että siellä ei ole mitään suoja-aitoja tms. ja kallion reunalta on jyrkkä 700 metrin pudotus. Lasten kanssa on siis todellakin syytä olla varuillaan. Alueella oli muutama risti muistuttamassa siitä, että jokainen ei ole noudattanut tarvittavaa varovaisuutta. Mutta antaa kuvien puhua seuraavaksi paikan maisemien puolesta, vaikka nekään eivät anna millään oikeutta siihen, miten kaunista siellä oli.

Näköalapaikan jälkeen polku jatkui jyrkänteen reunan vieressä. Polun vierellä oli paljon maailmansotien aikaisia luolia, joihin pojat menivät innokkaasti tutkimaan. Yksi luola oli niin pitkä ja pimeä, että se jäi tutkimatta loppuun saakka. Pojat menivät jonkin matkaa luolaan ja kun tuli täysin pimeää, niin Daniel heitti kiven pimeään luolaan. Aluksi oli aivan hiljaista ja lopulta kuului kopinaa kun kivi kopsahteli luolan seinämiä pitkin. Mittaa luolalla olisi siis ollut.

Polku jatkui jyrkänteen reunalla vielä parin näköalapaikan ohitse ja lähti sitten laskeutumaan Santuario De Montecastollon luostarin kautta takaisin kohti Gardolan kylää. Reitin varrella oli todella upeita maisemia ja lopuksi kylän katuja kävellessämme saimme vielä ihailla vuorien päällä lenteleviä kotkia.

Jani